tiistai 9. toukokuuta 2017

Missä mennään?

Siis ei hyvää päivää. Tiedättekö sen tunteen, kun toiset asiat, yleensä ne kaikista simppelimmät, tuntuu vaan niin hankalilta ja ylitsepääsemättömiltä?
Mä laitoin itselleni tavoitteeksi, että tuo banneri on nyt täällä blogin puolella se ensimmäinen tehtävä, mutta ei, en vaan saa aikaiseksi. Tai no oon kyllä monesti tässä yrittänyt, mutta en kerta kaikkiaan saa tehtyä yhtään minkäänmoista banneria, mikä miellyttäisi edes hieman. No niimpä täällä blogin puolella on ollut erittäin hiljaista, koska mua itseäni vaan ärsyttää ja ärsyttää edes vilkaista tuota blogin etusivua.


No mitäpä meille tosiaan kuuluu? Meille kuuluu todella hyvää. Ollaan tässä ihan koko poppoon voimin yritetty totutella ja opetella meidän uuteen arkeen ja sen tuomaan rytmiin. Mulla itselläni jatkuu elämäntapamuutos, mutta tällä hetkellä Fitverstaan Summer Shape ohjelmapaketin myötä.
Meillä tosiaan arki on heittänyt volttia, sillä tuo mun toinen puolisko aloitti myös kokopäivätyön. Onneksi tosin liukuvalla työajalla, eli T menee töihin muutamaa tuntia mua ennen ja näin ollen pääsee myös kotiin mua ennen. Kuitenkin tämän vuoksi mun on pitänyt opetella täysin uutta rytmiä taas arkkeen. Aamuiset salitreenit ovat saaneet jäädä täysin toistaiseksi, sillä jos mäkin lähtisin aamulla aikaisin, tulisi koirille ihan liian pitkä päivä olla keskenään. Niimpä aamut mä vietän koirien kanssa lenkkeillen ja puuhastellen, ennen kuin lähden töihin.

Alhaalla tosiaan lähtötilanne ennen Fitverstaan Be Transformed Women Weightloss Plan ohjelmaa ja ylhäällä olevat kuvat 12 viikkoa sen jälkeen otettu. 

Sit taas iltapäivällä, kun pääsen töistä, käyn tekemässä salitreenin ja sit kiiruusti kotio syömään ja koiria lenkittämään. Kieltämättä arki on tuntunut aika vauhdikkaalta tällä hetkellä.
Iso apu on kuitenkin tuo valo. Illat on pitkään valoisia niin saa todella paljon tehtyä ja venytettyä päiviä.
Ainiin ja päivät ne senkun venyvät. Meidän jääkiekkotaloudessa ei oo yhtään ajallista helpotusta tuonut se, että näin keväällä piti tietenkin seurata ja kannustaa Tapparaa liigassa ja nyt näin viikon tauon jälkeen pitää tietenkin seurata Suomen pelit. No onnesta nuo ei kestä, kun enää pari viikkoa ja tulipahan kerrankin televisiollekin jotain käyttöä, kun sen olemassa olokin meinaa meillä välillä unohtua.

Tämä kuva otettu maanantaina 8.5.2017

Tällä hetkellä myös meidän rutiineihin kuuluu tai no mun ja Jaxin rutiineihin kuuluu hakutreenit, kerran tai kahdesti viikossa, sekä pentukurssi. Maanantaisin olisi myös mahdollisuus treenata omatoimiryhmässä tokoa, mutta tällä hetkellä se on saanut ainakin toistaiseksi jäädä.
Huskyjen kanssa puolestaan ollaan nyt treenailtu vetoa aika kevyesti. Vetotreeniä on tullut päivittäin tehtyä, mutta lenkkeilyn muodossa, sillä siitä nuo selvästi nauttivat. Kikkari on saanut vielä lomailla ja saakin ainakin viikonloppuun. Musta tuntuu, että tällä hetkellä meillä on noiden kahden ja vetotreenin kanssa niin paljon vielä tehtävää, että päästäisiin kikkarilla viilettämään, mutta mitä sitten? Onneksi ovat noin nuoria koiria, että en halua siitä nyt stressiä ottaa, sillä tärkeintä, että koirat ovat selvästi tyytyväisiä ja pääsevät kuitenkin toteuttamaan tuota vetoa päivittäin.

Kuvattu lauantaina 6.5.2017

Päästiin muuten starttaamaan tuo koirien uintikausikin lauantaina! Olin aivan varma, että Jax tyyliin juoksentelee vaan rannalla edes taas ja komentaa huskyja, mutta pyh pah. Jahka päästettiin Jax ulos autosta niin sehän samantien painoi kohti järveä pää kolmantena jalkana ja hyppäsi kunnon vatsalennon. Varsinaisesti uimaan ei tuo vielä lähtenyt, mutta kovasti hyppi ihan syvemmällekin veteen ja jahtasi aaltoja.
Sky jos joku oli onnensa kukkuloilla, kun pääsi prutaamaan rantaveteen. Se on nyt oikeastaan jokaisella lenkillä tapittanut puroja ja piipittänyt niille ja nyt kun se viimein pääsi veteen niin johan oli hauskaa.

lauantai 22. huhtikuuta 2017

IDA Photography

Ida kävi meillä pitkästä aikaa tuossa viikko pari sitten, kahvilla ja parantelemassa maailmaa. Idan kanssa tosiaan tutustuttiin enemmän tuolloin syksyllä, kun Ida kävi kuvailemassa meillä huskyja. Edelliset kuvapostaukset löydät tästä; IDA Photography osa 1, ja osa 2.
Tässä osa kuvista.






Nää kuvat on vaan niin<3
Iskikö joku näistä silmäänne? Mikä?

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Ei lopeteta vielä

Täällä taas! Suunnittelematonta taukoa tuli, mutta yritän nyt pikku hiljaa palailla tähän kirjoitusten äärelle.
Mitään sen ihmeellisempää syytä meidän taukoilulle ei ole muuta mulla ei kerta kaikkiaan enää kaiken muun ohella riittänyt aika, jaksaminen, eikä ikävä kyllä kiinnostus kirjoittamiseen.
Totta puhuen meinaa hieman tälläkin hetkellä tökkiä, tuntuu ettei tähän tahdo saada aikaiseksi mitään kiinnostavaa saati järkevää, mutta yritetään kuitenkin.
Nyt näin alkuun tänne on tulossa enemmänkin kuvapostauksia, sillä mun on nyt saatava tuo ulkoasu ja bannerit kuntoon mahdollisimman pian eli yritän keskittyä niiden tekemiseen.
Tekstipostauksia yritän saada pian pihalle. Meillä on tässä aika huisketta ollut ja tulee olemaan eli postausten määrästä aioin tinkiä, jotta laatu pysyisi hyvänä.


Postauksia on tulossa muunmuassa;
Jaxin ensimmäisestä ja toisesta mätsäristä
Kun talossa on viisi koiraa
IDA PHOTOGRAPHY
Huskyt uuden kaverin kanssa puistossa
Jaxin kanssa pentukurssilla
Miten meillä matkustetaan
Best Friend tuote-esittelyä
My Day arki
My Day viikonloppu
Hakuilua
Ja mitä ikinä keksitäänkään! Siinä kuitenkin pientä kurkkausta tulevaan.



perjantai 3. maaliskuuta 2017

Kauhava RN 18.2

Lauantaina 18.2 otettiin tosiaan Janinan, Ziran ja Bayn kanssa suunnaksi Kauhavan ryhmänäyttely. Parkanon ryhmiksen jälkeen lähdin tuonne kieltämättä niillä fiiliksillä, että jos jostain kumman syystä sieltä se ERI nyt tupsahtaisi niin varmana itkisin onnesta. Kuitenkaan odotukset ei todellakaan olleet korkealla, koska kieltämättä jotenkin alkanut tuntumaan, että ei noi suomalaiset tuomarit ole olleet meidän juttumme. No onneksi kuitenkin lähdettiin vielä Kauhavan ryhmänäyttelyyn, missä Unto Timonen karisti luulot suomalaisista tuomaeista.
Unto Timonen oli tuomarina omasta mielestäni todella miellyttävä, käsitteli Bayta todella nätisti, mutta varmasti. Bay oli kyllä niin välinpitämätön, kun Timonen tutki Bayn rakennetta. Eipä häirinnyt sitten yhtään.


Niin ja joudun nyt ikäbä kyllä kaivamaan tähän postaukseen vanhoja kuvia Baysta, koska Janinan ja Ziran kehä oli juuri samaan aikaan joten meistä ei kuvia ehditty napsia.

Jämijärvi Rn 2016, kuvannut Tytti Nuora 

Pidemmittä puheitta Bayn arvostelu:
Hyvänkokoinen nuori narttu. Hyvä piirteinen pää, hyvä ilme.
Hyvin muotoutunut etuosa. Vahvaluustoiset raajat, hyvät käpälät.
Hyvä runko ja ylälinja. Hyvä kinnerkulma.
Vahva turkki.
Hyvä sivuliike.

Jämijärvi Rn 2016, kuvannut Tytti Nuora

Ja Bayn tulos tuolta reissulta oli NUO ERI NUK 2! Oli sitten kyllä oikeasti niin lähellä, että en itkenyt ilosta. Sieltä se ERI tuli. Vaikka kylläkin omat koirathan ne aina omasta mielestä upeimpia ovat, ihan sama mitä mikäkin tuomari sanoo, mutta kyllä kieltämättä on välillä erittäin mukavaa saada tuomareilta tosi hyviä tuloksia.

perjantai 24. helmikuuta 2017

Tukimätsäri 12.2

Tosiaan pari viikkoa takaperin suunnittelin, että olisin mennyt Jaxin kanssa ensimmäistä kertaa match shownhun, sillä Kankaanpäässä KSKY:n hallilla, Vammalan palveluskoiraharrastajat ry järjesti tukimätsärin. Mätsärin tuotot menivät lyhentämättömänä Niina Ojansivun ja Uskohoff's Demonin eli Pirun, IPO-FH MM 2017 kisamatkan kassaan.
Ikävä kyllä kuitenkin aikataulut alkoivat näyttämään jo siltä, että joutuisin skippaamaan koko mätsärin, sillä mulla itselläni oli myös samana päivänä hieman myöhemmin parit kiekkopelit. Harmittelin jo, että ei voi mitään, että pitänee katsoa keväällä uudestaan, kun lähelle tulisi joku sopiva mätsäri, mutta eipäs tarvinnutkaan. Äitini nimittäin ehdotti, että mitäpä jos toisin Jaxin aamulla hänelle Kankaanpäähän ja hän veisi Jaxin mätsäriin. Sopihan tuo paremmin kuin hyvin. 

Jax mätsärissä 4,5kk.

Mua jännitti kyllä aivan hirvittävästi, sillä Jaxille tuo oli ensimmäinen paikka ylipäätään, missä olisi paljon vieraita koiria, ihmisiä, hajuja ja ääniä. Kaiken lisäksi minä laiskiainen en ollut pitänyt Jaxilla päivääkään pantaa ennen tuota mätsäriä. Itse asiassa en ollut edes ostanut Jaxille pantaa vielä, kun meillä kotona poika menee yleensä vain valjailla tai heijastinliivillä vapaana. Onneksi olin säästänyt huskyjen vanhat pööllöpannat!
No sunnuntaiaamuna saavuttiin paikan päälle ja siinä, kun hetken aikaa käppäiltiin Jaxin kanssa edes takaisin ajattelin jo, että eipä tuosta mitään tule. Pentusen korvat oli selvästi jääneet kotiin ja sitä kiinnosti enemmän haukkua vieraille koirille kuin mikään muu. Ainakin aluksi. 
Hetken aikaa, kun siinä kuljeskeltiin ympäriinsä parkkipaikoilla niin kyllähän se siitä pikku hiljaa alkoi rauhoittua. Korviakin löytyi jo hieman. Viimein tuskailun jälkeen äitee saapui paikalle.


Mulla oli siinä melkein pari tuntia aikaa ennen kuin täytyi lähteä taas ajamaan joten ehdin jäämään seurailemaan paikalle touhuja. Isojen pentujen vuoro tuli aika nopeasti ja mä vähän jännitin, että mitähän siitä kehässä pönöttämisestä tulee. Meneekö vallan haukkumiseksi. Pah turhaa taas jännitin. Siinä vaiheessa, kun äiti vei Jaxin kehään oli poika unohtanut jo kaikki muut koirat ja keskittyi täysin herkkuihin ja kehuihin. Hirveän reipas pentu kyllä on, ei sitä haitannut yhtään, kun tuomari tuli tutkimaan hampaita ja kroppaa. Pusuja tosin olis pitänyt päästä kauheasti antamaan, mutta upeasti näytti hampaat vieraalle. 
Yllätyttiin kyllä kovin äitini kanssa, kun ei tuomari pyytänyt yhtään pentuja liikkumaan, seisotti vain hetken, jonka jälkeen tuli ojentamaan Jaxille punaisen nauhan. 


Hetken kuluttua olikin jo isojen pentujen punaisten nauhan saaneiden kehän vuoro. Rehellisesti sanottuna en voinut kuin tuijottaa kuinka hienosti äiti seisotti Jaxia kehässä. Ja pentuhan meinää seisoi ihan tyytyväisenä paikallaan. Siinä sitten koirakoita tiputeltiin kehästä ja yks kaks äiti ja Jax olikin kolmen parhaan joukossa. Kieltämättä äitinikin kyllä yllättyi suuresti, kun Jax sijoitettiin ensimmäiseksi punaisissa! Ihan uskomatonta. Ei siis sillä hienostihan Jax liikkui ja seisoi, ei mitään ongelmaa, mutta kyllähän tuo nyt oli ihan uskomatonta, kun pennun ensimmäinen mätsäri. 
Äiti ja Jax jäivät odottomaan BIS kehää. Mun täytyi kuitenkin lähteä ennen sitä. 


Olin ihan jo pelkästään siitä äimänkäkenä, että Jax oli ollut kehässä niin nätisti, seisonut hienosti, eikä ollut pitänyt kauheaa mekkalaa. Se oli mulle jo ihan voitto. Mutta tosiaan vielä se, että Jax sai punaisen nauhan ja oli punaisten ensimmäinen parinkymmenen ison pennun joukosta niin huh huh.
Eikä tosiaan siinä vielä kaikki. Juuri ennen meidän pelien alkua selasin facebookia ja mitä sieltä paljastuikaan. Äiti ja Jax olivat mitä ilmeisemmin loistava parivaljakko, siillä kaksikko nappasi BIS 3 sijoituksen itselleen! Huippua! 



On se vaan niin reipas ja rohkea pentu. Silloin kun huskyjen kanssa käytiin ensimmäisiä mätsäreitä niin niitä neitejä tuli rohkaista jonkun verran, mutta tätä aussie poikaa tuleekin vaan hillitä ja hidastaa vauhdiltaan. Aivan mainio pentu. Plus tietenkin mulla myös aivan mahtava äiti.<3