lauantai 22. huhtikuuta 2017

IDA Photography

Ida kävi meillä pitkästä aikaa tuossa viikko pari sitten, kahvilla ja parantelemassa maailmaa. Idan kanssa tosiaan tutustuttiin enemmän tuolloin syksyllä, kun Ida kävi kuvailemassa meillä huskyja. Edelliset kuvapostaukset löydät tästä; IDA Photography osa 1, ja osa 2.
Tässä osa kuvista.






Nää kuvat on vaan niin<3
Iskikö joku näistä silmäänne? Mikä?

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Ei lopeteta vielä

Täällä taas! Suunnittelematonta taukoa tuli, mutta yritän nyt pikku hiljaa palailla tähän kirjoitusten äärelle.
Mitään sen ihmeellisempää syytä meidän taukoilulle ei ole muuta mulla ei kerta kaikkiaan enää kaiken muun ohella riittänyt aika, jaksaminen, eikä ikävä kyllä kiinnostus kirjoittamiseen.
Totta puhuen meinaa hieman tälläkin hetkellä tökkiä, tuntuu ettei tähän tahdo saada aikaiseksi mitään kiinnostavaa saati järkevää, mutta yritetään kuitenkin.
Nyt näin alkuun tänne on tulossa enemmänkin kuvapostauksia, sillä mun on nyt saatava tuo ulkoasu ja bannerit kuntoon mahdollisimman pian eli yritän keskittyä niiden tekemiseen.
Tekstipostauksia yritän saada pian pihalle. Meillä on tässä aika huisketta ollut ja tulee olemaan eli postausten määrästä aioin tinkiä, jotta laatu pysyisi hyvänä.


Postauksia on tulossa muunmuassa;
Jaxin ensimmäisestä ja toisesta mätsäristä
Kun talossa on viisi koiraa
IDA PHOTOGRAPHY
Huskyt uuden kaverin kanssa puistossa
Jaxin kanssa pentukurssilla
Miten meillä matkustetaan
Best Friend tuote-esittelyä
My Day arki
My Day viikonloppu
Hakuilua
Ja mitä ikinä keksitäänkään! Siinä kuitenkin pientä kurkkausta tulevaan.



perjantai 3. maaliskuuta 2017

Kauhava RN 18.2

Lauantaina 18.2 otettiin tosiaan Janinan, Ziran ja Bayn kanssa suunnaksi Kauhavan ryhmänäyttely. Parkanon ryhmiksen jälkeen lähdin tuonne kieltämättä niillä fiiliksillä, että jos jostain kumman syystä sieltä se ERI nyt tupsahtaisi niin varmana itkisin onnesta. Kuitenkaan odotukset ei todellakaan olleet korkealla, koska kieltämättä jotenkin alkanut tuntumaan, että ei noi suomalaiset tuomarit ole olleet meidän juttumme. No onneksi kuitenkin lähdettiin vielä Kauhavan ryhmänäyttelyyn, missä Unto Timonen karisti luulot suomalaisista tuomaeista.
Unto Timonen oli tuomarina omasta mielestäni todella miellyttävä, käsitteli Bayta todella nätisti, mutta varmasti. Bay oli kyllä niin välinpitämätön, kun Timonen tutki Bayn rakennetta. Eipä häirinnyt sitten yhtään.


Niin ja joudun nyt ikäbä kyllä kaivamaan tähän postaukseen vanhoja kuvia Baysta, koska Janinan ja Ziran kehä oli juuri samaan aikaan joten meistä ei kuvia ehditty napsia.

Jämijärvi Rn 2016, kuvannut Tytti Nuora 

Pidemmittä puheitta Bayn arvostelu:
Hyvänkokoinen nuori narttu. Hyvä piirteinen pää, hyvä ilme.
Hyvin muotoutunut etuosa. Vahvaluustoiset raajat, hyvät käpälät.
Hyvä runko ja ylälinja. Hyvä kinnerkulma.
Vahva turkki.
Hyvä sivuliike.

Jämijärvi Rn 2016, kuvannut Tytti Nuora

Ja Bayn tulos tuolta reissulta oli NUO ERI NUK 2! Oli sitten kyllä oikeasti niin lähellä, että en itkenyt ilosta. Sieltä se ERI tuli. Vaikka kylläkin omat koirathan ne aina omasta mielestä upeimpia ovat, ihan sama mitä mikäkin tuomari sanoo, mutta kyllä kieltämättä on välillä erittäin mukavaa saada tuomareilta tosi hyviä tuloksia.

perjantai 24. helmikuuta 2017

Tukimätsäri 12.2

Tosiaan pari viikkoa takaperin suunnittelin, että olisin mennyt Jaxin kanssa ensimmäistä kertaa match shownhun, sillä Kankaanpäässä KSKY:n hallilla, Vammalan palveluskoiraharrastajat ry järjesti tukimätsärin. Mätsärin tuotot menivät lyhentämättömänä Niina Ojansivun ja Uskohoff's Demonin eli Pirun, IPO-FH MM 2017 kisamatkan kassaan.
Ikävä kyllä kuitenkin aikataulut alkoivat näyttämään jo siltä, että joutuisin skippaamaan koko mätsärin, sillä mulla itselläni oli myös samana päivänä hieman myöhemmin parit kiekkopelit. Harmittelin jo, että ei voi mitään, että pitänee katsoa keväällä uudestaan, kun lähelle tulisi joku sopiva mätsäri, mutta eipäs tarvinnutkaan. Äitini nimittäin ehdotti, että mitäpä jos toisin Jaxin aamulla hänelle Kankaanpäähän ja hän veisi Jaxin mätsäriin. Sopihan tuo paremmin kuin hyvin. 

Jax mätsärissä 4,5kk.

Mua jännitti kyllä aivan hirvittävästi, sillä Jaxille tuo oli ensimmäinen paikka ylipäätään, missä olisi paljon vieraita koiria, ihmisiä, hajuja ja ääniä. Kaiken lisäksi minä laiskiainen en ollut pitänyt Jaxilla päivääkään pantaa ennen tuota mätsäriä. Itse asiassa en ollut edes ostanut Jaxille pantaa vielä, kun meillä kotona poika menee yleensä vain valjailla tai heijastinliivillä vapaana. Onneksi olin säästänyt huskyjen vanhat pööllöpannat!
No sunnuntaiaamuna saavuttiin paikan päälle ja siinä, kun hetken aikaa käppäiltiin Jaxin kanssa edes takaisin ajattelin jo, että eipä tuosta mitään tule. Pentusen korvat oli selvästi jääneet kotiin ja sitä kiinnosti enemmän haukkua vieraille koirille kuin mikään muu. Ainakin aluksi. 
Hetken aikaa, kun siinä kuljeskeltiin ympäriinsä parkkipaikoilla niin kyllähän se siitä pikku hiljaa alkoi rauhoittua. Korviakin löytyi jo hieman. Viimein tuskailun jälkeen äitee saapui paikalle.


Mulla oli siinä melkein pari tuntia aikaa ennen kuin täytyi lähteä taas ajamaan joten ehdin jäämään seurailemaan paikalle touhuja. Isojen pentujen vuoro tuli aika nopeasti ja mä vähän jännitin, että mitähän siitä kehässä pönöttämisestä tulee. Meneekö vallan haukkumiseksi. Pah turhaa taas jännitin. Siinä vaiheessa, kun äiti vei Jaxin kehään oli poika unohtanut jo kaikki muut koirat ja keskittyi täysin herkkuihin ja kehuihin. Hirveän reipas pentu kyllä on, ei sitä haitannut yhtään, kun tuomari tuli tutkimaan hampaita ja kroppaa. Pusuja tosin olis pitänyt päästä kauheasti antamaan, mutta upeasti näytti hampaat vieraalle. 
Yllätyttiin kyllä kovin äitini kanssa, kun ei tuomari pyytänyt yhtään pentuja liikkumaan, seisotti vain hetken, jonka jälkeen tuli ojentamaan Jaxille punaisen nauhan. 


Hetken kuluttua olikin jo isojen pentujen punaisten nauhan saaneiden kehän vuoro. Rehellisesti sanottuna en voinut kuin tuijottaa kuinka hienosti äiti seisotti Jaxia kehässä. Ja pentuhan meinää seisoi ihan tyytyväisenä paikallaan. Siinä sitten koirakoita tiputeltiin kehästä ja yks kaks äiti ja Jax olikin kolmen parhaan joukossa. Kieltämättä äitinikin kyllä yllättyi suuresti, kun Jax sijoitettiin ensimmäiseksi punaisissa! Ihan uskomatonta. Ei siis sillä hienostihan Jax liikkui ja seisoi, ei mitään ongelmaa, mutta kyllähän tuo nyt oli ihan uskomatonta, kun pennun ensimmäinen mätsäri. 
Äiti ja Jax jäivät odottomaan BIS kehää. Mun täytyi kuitenkin lähteä ennen sitä. 


Olin ihan jo pelkästään siitä äimänkäkenä, että Jax oli ollut kehässä niin nätisti, seisonut hienosti, eikä ollut pitänyt kauheaa mekkalaa. Se oli mulle jo ihan voitto. Mutta tosiaan vielä se, että Jax sai punaisen nauhan ja oli punaisten ensimmäinen parinkymmenen ison pennun joukosta niin huh huh.
Eikä tosiaan siinä vielä kaikki. Juuri ennen meidän pelien alkua selasin facebookia ja mitä sieltä paljastuikaan. Äiti ja Jax olivat mitä ilmeisemmin loistava parivaljakko, siillä kaksikko nappasi BIS 3 sijoituksen itselleen! Huippua! 



On se vaan niin reipas ja rohkea pentu. Silloin kun huskyjen kanssa käytiin ensimmäisiä mätsäreitä niin niitä neitejä tuli rohkaista jonkun verran, mutta tätä aussie poikaa tuleekin vaan hillitä ja hidastaa vauhdiltaan. Aivan mainio pentu. Plus tietenkin mulla myös aivan mahtava äiti.<3

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Jaxista pelastuskoira

Täällä blogin puolellakin olen pyöritelly moneen otteeseen erilaisia ajatuksia ja mietteitä siitä, että mitä me tultaisiin Jaxin kanssa harrastamaan. Monet ovat myös olleet kovin kiinnostuneita tästä aiheesta joten haluan tuoda tämän nyt pian esille tännekin.
Me päästiin sunnuntaina Jaxin kanssa hakuilemaan ja pääsin haastattelemaan monia eri ihmisiä hakuilusta, sekä eritoten yhtä pelastuskoira toiminnasta.
Olen sitä täälläkin tuonut moneen otteeseen esille, että tokoilu ei mua varsinaisesti kiinnosta. Tokoilu ei mulle ole missään nimessä mitenkään ehdoton ei, mutta en mä koe mitenkään syttyvää kiinnostusta ja innostusta sitä kohtaan. Mun kohdalla muutenkin ajatus siitä, että toko olisi meille jotenkin sellainen päälaji niin kieltämättä tökkii ja tuntuu tylsältä.
Kuitenkin nyt kun päästiin entistä enemmän tutustumaan hakuun ja pelastuskoiratoimintaan ja mitä enemmän saan näistä asioista tietoa ja infoa, sitä enemmän se tuntuu just siltä omalta jutulta.


Mä kopioin tähän väliin suoran lainauksen Suomen Pelastuskoiraliiton sivuilta, KLIK!

 Koulutettu pelastuskoira voi pelastaa ihmishenkiä
Pelastuskoiria ja niiden ohjaajia koulutetaan etsimään kadonneita henkilöitä viranomaisten apuna, erilaisissa vaativissa olosuhteissa.

Pelastuskoirayhdistykset kouluttavat koiria ja niiden ohjaajia työskentelemään Vapaaehtoisen pelastuspalvelun hälytysryhmissä. Hälytysryhmien jäsenet auttavat poliisia ja muita viranomaisia kadonneiden henkilöiden etsinnöissä. Hyvä pelastuskoira pystyy tarkastamaan ohjaajansa kanssa laajojakin alueita nopeasti ja luotettavasti.
Pelastuskoiria koulutetaan sekä haku- että jälkityöskentelyyn. Hakukoira etsii ilmavainuisesti seuraten ilman mukana kulkeutuvaa ihmisen hajua. Jälkikoira puolestaan etsii maavainuisesti seuraten ihmisestä maahan jäänyttä hajujälkeä.

Kuvannut Eveliina Piispanen

Heh en tosiaan tiedä mikä ruuvi mun päässä (taas) on löysällä ja ihan vinksahtanut, mutta ihan rehellisesti sanottuna mua kiehtoo todellakin ajatus siitä, että meidät kutsuttaisiin auttamaan vaikkapa marraskuisena yönä, kun tuulee ja tulee räntää ja on kylmää, sekä pimeää niin jotain. Ajatus vapaaehtoistyön tekemiseltä tuntuu todella hienolta, mutta ajatuksesta tekee miljoona kertaa hienompaa sen, että voisin tehdä sitä mun koirani kanssa. Se että todellakin voitaisiin olla jollekin todellakin avuksi ja pelastaa jopa pahimmalta.
Näin ollen meidän tulevaisuuden tavoite on, että Jaxista tulisi pelastuskoira eli tästä lähtien meidän niin sanotusti päälajina tulee toimimaan haku.

Kuvannut Eveliina Piispanen

Mutta tosiaan Jaxin varsinainen kosketus viime sunnuntaina itse lajiin oli vielä aika pientä, mutta tietenkin onhan Jax vasta 5kk ikäinen. Aloitettiin niin alusta, kun vain voi. Jax sai ensin liivit päällensä, että pentu oppisi heti siihen, että liivit päällä tehdään töitä.
Jaxille tehtiin vielä selvää näköharjoitusta eli vieras ihminen käveli sivummalle herkkujen kanssa ja Jaxin tuli mennä tämän luo saadakseen kehuja ja palkkaa. Hieman pentu oli aluksi hämillään, mutta kovin äkkiä hokas homman nimen.
No muutama päivä ja päästään treenaamaan uudestaan ja enemmän. Yritän muutenkin kehitellä tästä aiheesta vielä suurempaa ja kattavempaa postausta, mutta nyt ei kerta kaikkiaan ehdi ja mun oli aivan pakko tulla kiireessä kertomaan tämä.
Koska tämä postaus oli toteutettu aika vauhdilla niin heitelkää ihmeessä kysymyksiä aiheeseen liittyen.