maanantai 14. toukokuuta 2018

Elämää epilepsian kanssa

Skylla puhkes epilepsia tiedettävästi ensimmäisen kerran itsenäisyyspäivänä 2016. Meillä on tosi epäilys, että yksi tai kaksi kohtausta olisi jo tullut edeltävänä kesänä.Herättiin silloin aamuyöstä, kun Sky yritti oksentaa. Se yritti ja yritti kunnes kaatui kyljelleen ja kouristeli. Kohtaus ei onneksi kestänyt paria minuuttia kauemmin, mutta muistan Skyn olleen todella sellainen poissaoleva, mutta samalla läsnä. Muistaakseni aamulla tuli uusi kohtaus, kun olin päästämässä koiria takapihalle. Se tuli ja meni hyvin hyvin nopeasti ohi, mutta senkin jälkeen Sky oli samalla niin poissaoleva. Kyseessä ei kuitenkaan ollut sellaista täysin epille tyypillistä poissaoloa.No itsenäisyyspäivä vietettiin vanhemmillani, missä vietiin äitini kanssa koiria pellolle. Sielläkin Sky oli jotenkin levoton, vaikka osittain oma itsensä.Illalla kun oltiin kotona menossa nukkumaan tuli kolmas kohtaus. Se riitti meille ja soitin aamulla samantien eri eläinlääkäreille ja klinikoille. Onneksi Sastamalassa Viksussa oli vapaita aikoja ja päästiin heti samana päivänä lähtemään sinne. Suuri kiitos pomolleni, joka ymmärsi täysin ja sain lähteä hieman aikaisemmin töistä.En enää muista oliko se sen aamun kohtaus minkä sain taltioitua videolle ja sitä heti ensimmäisenä tutkittiin Viksussa.Otettiin verikokeet ja tultiin tulokseen aloittaa heti lääkitys siinä toivossa ettei kohtaukset pääsisi pahenemaan.


Siitä alkoikin aika moinen henkinen koettelemus. Lääkkeet tekivät Skysta aivan toisen koiran. Muistan kotona itkua vääntäessä kattoneeni Skyta, että kenen koira tuo on Skyn kuoressa. Iso kiitos kasvattajalle, joka jaksoi tsempata ja auttoi uskomaan, että kyllä Sky normalisoituu jahka tottuu lääkkeeseen ja kyllähän se siinä kuukauden jälkeen olikin ihana oma itsensä.

Käytiin kontrolleissa ja laskettiin lääkkeen määrää. Verikokeet näyttivät onneksi aina ihan priimaa tulosta. Aluksi Sky söi aamuin illoin yhden kokonaisen Epityl vet pillerin. Ensimmäisen kontrollin jälkeen saatiin määrä laskettua niin, että aamulla Sky söi kokonaisen ja illalla kolme neljäsosaa. Sillä onkin menty tähänkin asti. 



Oon todella todella kiitollinen, että Skylla ei ole ollut kohtausta sitten heinäkuun 2017. Ja todella toivon, että uutta kohtausta ei tulisi. Ja jos jostain jaksan kiitellä itseäni niin siitä, että otin Skylle heti pentuna kattavan vakuutuksen. Tulevaisuus Skyn kanssa tuntuu paljon turvallisemmalta ja huolettomammalta, kun tietää että vaikka kuinka tulisi kuluja niin on hieman jotain suojaa.Eilen illalla Teemun kanssa puhuin, että jos vain päästään ilman kohtauksia nyt menemään yli vuosi niin lasketaan syksyllä lääkkeen määrää uudelleen ja mennään uusiin kontrolleihin jo silloin.


Skyn kanssa arki on ollut hyvinkin normaalia. Me ollaan treenattu vetoa ja harrastettu ja tehtyä kaikkea kuin ilman sairauttakin. Kuitenkin aina on pieni pelko ja stressi perseessä, että mitä jos nyt kohtaus tuleekin, mutta no eipä auta murehtia etukäteen. Kuitenkin huomaan etenkin treenatessa, kuumina päivinä, sekä jos ollaan paikassa missä paljon muita koiria niin tarkkailen Skyta enemmän. Ihan vain siltä varalta jos neiti on yhtäkkiä henkisesti jossain ihan muualla. Mutta nyt mennään näillä korteilla mitä on ja jos muutosta tulee niin mietitään ja tehdään uudet ratkaisut ja toimintatavat.



Vappuna pyörähdettiin Skyn kanssa Kauhajoella mätsärissä. Neiti niin hienosti pönötti itsensä best in show kehässä sijalle kolme. Isojen aikuisten kehässä Sky oli muistaakseni isojen aikuisten punaisten ensimmäinen. Kauhajoella mätsäri meni mukavan vauhdikkaasti ja kehätkin olivat reilun kokoiset. Palkinnotkin oli tosi kivat! Saatiin muunmuassa lahjakortti koirauimalaan.

HuVi ry:n match show 10.5

Mitä tuohon Jaxin näyttelyyn ilmoittautumiseen tulee niin ehkä jotain valoa sielläkin näkyy. Oltiin Jaxin kanssa helatorstaina Viljakkalassa mätsärissä treenailemassa ja voin kyllä käsi sydämellä sanoa, että lähdettiin ihan sillä mielillä sinne, että katastrofin ainekset löytyvät kyllä. Ei todellakaan lähdetty miettimään edes pokaaleita tai muuta, vaan ajatuksena oli päästä treenaamaan vain sitä omaa kehäkäytöstä. Ja sitä päästiinkin treenaamaan ja kunnolla. Seuraavasta varmaan muutama muukin ällistyy yhtä paljon kuin minä torstaina.
Jax käyttäytyi paikan päällä ihan kivasti. Eipä tuolla tarvetta ole muille haukkua tai isotella, vaikka joku muu haukkuisikin sille. Paikan päällä Jax oli muuten kyllä levoton, uskon kuumuuden tehneen osansa.


Ensimmäisellä kierroksella meidän parina oli kehässä husky ja sen enempää en ehtinytkään muuhun keskittyä, kun oli kyllä täysi työ keskittää Jaxin huomio muhun. Hienostihan se pönötti, ei siinä ongelmaa ja onneksi tuomarikin ymmärsi nuoren koiran innokkaan ja iloisen käytöksen. Hampaatkin saatiin tsekattua ja kroppaa muutenkin. Juoksussakaan ei lähtenyt herrasta ääntä, mutta nyt tuo keksi pari kertaa pompata mua vasten edes takaisin juoksussa. Sekin onneksi loppui lyhyeen, kun paristi topakasti komensi.


No siinä Jax nappasi punaisen nauhan ja olin jo siitä ihan pihalla, että noinko hienosti se meni, kun kieltämättä itselle se tuntui aikamoiselta taiteilulta.
No päivä piteni ja poitsu selvästi väsähti ja ei olisi malttanut punaisten kehässä seisoa paikoillaan. Kuitenkin jollain ihmeellä se sitten näytti tuomarin silmään kuitenkin miellyttävältä, koska Jax sijoittui isojen aikuisten punaisten ykköseksi ja eikä aikaakaan, kun toistettiin sama rumba best in show kehässä, missä sain todellakin ällistyä. Jax sijoittui lopulta BIS ykköseksi!!
Tuomareiden kanssa keskustellessa, he olivat todella tykästyneitä Jaxin liikkeeseen ja kehuivat miten hyvät lihakset nuorella pojalla on.
Tässä vaiheessa on kehuttava ja kiitettävä miten hienosti ja toimivaksi match show oli järjestetty kuumasta päivästä huolimatta. Kehät olivat hyvän kokoisia ja kaikki toimi hyvin. Palkinnot oli ihan huikeita. Saatiin muunmuassa herkkukori meille kaksjalkaisille, lahjakortti trimmiin ja erilaisia nameja ja herkkuja.
Äitini onkin yrittänyt mua rohkaista ja kannustaa viemään Jax trimmiin ennen Mänttä-Vilppulan näyttelyä. Pestäisiin ja siistittäisiin mahanaluskarvoja ja tassut siistittäisiin.


Raskas, raskaampi, kevät

Ei ole ollut tarkoitusta jättää blogia taka-alalle. Kuitenkin menossa oleva kevät on osoittautunut kuviteltua raskaammaksi. Henkisesti oon ollut todella, todella väsynyt. Liekö sitten ihan jotain kevät väsymystä vai jotain muuta, en tiedä, mutta mitä ikinä onkaan niin menisi jo ohitse.
Asiaa ei tosi helpota se, että ylimääräisestä ajasta ei todellakaan ole ollut pulaa, sillä kevät on ollut täynnä töitä, treenausta, siivoamista, mätsäreitä, sekä kehätoimitsijaharjoitteluita. Niin joo, oonkohan edes muistanut sitä mainita, että päätin laittaa vielä yhden raudan lisää tuleen ja kävin kehätoimitsijakurssin tammikuulla?



Meillä näyttää tosin siltä, että tämän vuoden näyttelyt jäävät kovin vähäiselle. Ei ole juuri sellaisia tuomareita kelle voisi koiria viedä. Baylle olen löytänyt kaksi kiinnostavaa tuomaria tälle vuodelle ja nekin ovat Laukaan kaikkien rotujen näyttelyssä ja toinen Helsingin voittaja näyttelyssä.
Tosin eipä tuo itseä hirveämmin haittaa, kun oma kalenteri tälle vuodelle on koostunut mm Parkanon ja Kankaanpään ryhmiksistä, sekä Tampere KV:sta ja luultavasti Seinäjoen KV näyttelyyn aioin mennä vielä harjoittelemaan ainakin.
Pakko myöntää, että ennen kurssia odotin innolla, että pääsisi kehätoimitsijaksi, mutta kuitenkin siinä kurssin suoritettua tuli ihan täysin sellainen olo, että mihkä on pitänyt itsensä lykätä. Ehkä se oli se hirvittävä tiedon määrä lyhyeen aikaan, koska nyt näitä harjoitteluita tehneenä olen tykästynyt hommaan kyllä. Vieläpä kirjoittamiseen, mitä kauhistelin aluksi. Nyt olen kuitenkin kirjoittanut yhden puolikkaan ja kokonaisen päivän suomeksi ja yhden englanniksi. Vielä olisi mukavaa päästä harjoittelemaan englantia puhuvan tuomarin kehään.



Ilmoitin tuossa Jaxin Mänttä-Vilppulaan näyttelyyn Harry Tastille. Heti ilmoituksen lähetettyäni tulin tulokseen, että tuli tehtyä henkinen itsemurha, mutta no tuleepa tuokin sitten koettua.
Jaxin kanssa pitäisi kyllä kovaa treenata tuohon näyttelyyn. Käyttäytyminen ja esiintyminen on muuten jees, mutta poitsu vetää kierrokset ihan tappiin, kun tuomari tulee koskemaan, sillä tuo innostuu tilanteesta niin paljon. Se vaan ei kerta kaikkiaan meinaa pysyä paikoillaan. Onneksi ei siis hypi, mutta takapuoli vatkaa ja yrittää pyöriä ympyrää.
Toinen missä tuli treenauksen puute esiin on juokseminen kehässä. Yksin mennää rynnimällä, useamman kanssa avataankin urkupillit.


Heh.. tuonkin alkupätkän kirjoitin jo pari viikkoa sitten vaan empä koskaan saanut julkaistuksi. Nyt kuitenkin näkyy paljonkin valoa tunnelin päässä. Tässä työn ohella opiskellessa on enää yksi kurssi viimeistelemättä ja siitä alkaakin koulun osalta loma. Aikataulut rauhoittuvat koko ajan enemmän ja enemmän, eikä tunnu enää ainakaan ihan täysin siltä, että jokaisesta vuorokaudesta loppuisi tunnit kesken.


Eli jos sieltä vielä löytyy kiinnostuneita lukijoita, nakatkaa kommentteihin toiveita ja kysymyksiä, mitä kaikkea haluaisitte kuulla tältä ajalta, kun kirjoitukset oli harvassa. Tähän postaukseen laitoinkin kuvia tuolta ajalta, kun en ole tänne mitään kirjoitellut.



torstai 8. helmikuuta 2018

Jax vuoden ja pian viisi kuukautta

Aika rientää!
Olen kirjoitellut tänne viimeksi Jaxista mitään 9.5.2017. Tuolloin Jax oli 8kk ikäinen. Nyt herra on jo vuoden ja 4kk! Sitäkin ihanempi ja enegisempi.
Jaxin kanssa harrastetaan vieläkin tokoa. Haku on tällä hetkellä tauolla kelien takia, mutta aikaisemmin syksyllä jätettiin haku tauolle Jaxin hurjan mörköiän takia.


Marraskuussa me lähdettiin T:n kanssa Viroon minilomalle ja äitini tuli hoitamaan meidän koirat. Hän vei Jaxin juoksemaan pelloille. Jossain vaiheessa Jax sitten jäi kauemmaksi ja havahtuikin kohta siihen, että äitini oli kaukana. Tuossa vaiheessahan ei tuo pieni aussie enää ymmärtänyt, että sama henkilö siellä on vaan meni hieman lukkoon. Äitini on todellakin tuttu Jaxille, mutta tuohon aikaan Jax haukkui ihan kaikki läpi enemmän ja vähemmän. Se haukkua murisi kannoille, roskiksille, auroille, painepesurille, mitä ikinä olikaan herran mielestä väärässä paikassa väärään aikaan.

Jax ja sisko Mags (Bywater Aranea)

Tästä syystä tultiin ryhmän kanssa tulokseen, että tauko on parempi vaihtoehto pitää Jaxin kanssa pientä breikkiä ja antaa herran kasvaa etenkin henkisesti.
Omasta mielestäni Jax onkin kasvanut ja kehittynyt hitaasti. Ehkä kuitenkin parempi näin, sillä miehisyyttä, kovapäisyyttä ja tulisuutta löytyy.


Sunnuntaina meillä aloitellaankin Jaxin kanssa kolmannen vai neljännen kerran tokon valkkuryhmä.
Tokoilu on meiltä luonnannut yllättävän hyvin. Meikäläisellä siinä tuntuu olevan huomattavasti enemmän vaikeuksia, mitä koiralla. Jax kiinnittää paljon huomiota nimittäin liikkeisiini, äänenpainooni ja yleiseen olemukseeni. Jax myöskin kuumuu siis herkästi jos en itse ole skarppina "pitämään sen palikoita kasassa".


Saalisviettiähän tuolta löytyy vaikka muille jakaa, mutta korvat on onneksi olleet vielä tallella.
Tästä on kuitenin etenkin treenauksessa ollut mullet etua, Jaxin palkkaus onnistuu nimittäin parhaiten leluilla, etenkin patukoilla mihinkä tuo peto saa iskeä kiinni.
Ahnehan herraseni myös on, mutta vielä ei ole tahtonut löytyä patukan voittanutta.


Kaiken kaikkiaan tuo karvakasa on aivan ihana ja sitäkin rakkaampi. Mikä se ihanempaa, kun aamuisin T nousee mua paria tuntia aikaisemmin ja näin ollen sängystä vapautuu puolet. Sanomattakin Jax käyttää tilanteen hyväksi ja pomppaa sänkyyn mun kylkeeni kiinni lämmittämään.
No ettei nyt ihan pumpuliseksi menisi niin jos jossain asiassa on hiomista niin Jaksun paimennusvietin hallinnassa. Muuten ei ongelmaa, mutta aika terävänä saa olla komentamassa Jaxia ettei tuo yritä aina paimentaa ja komentaa huskyja. Ymmärtää kyllä jos volyymia nostaa, mutta olisihan mukavinta kunnei tarttisi tuollaiseen kiinnittää ollenkaan huomiota. No tietty ikäkin voi vielä tuoda niin sanottuun soppaan osansa.

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Uusi alku

Mä olen vältellyt tätä blogia lähes kaikilla tavoilla. Mä olen vältellyt tämän sähköpostin saapuneet kansiota ja kiertänyt kaukaa kaikki mahdolliset kommenttiboksit.
Teitä varmasti kiinnostaa mihin kadottiin yks kaks? Tuntui vaan, että hommat kasaantuu päälle, aika ja rahkeet ei riitä mihinkään. Oli pakko viheltää peli poikki. Mun pää oli henkisesti yksi suuri sekamelska ja otin jostain syystä todella isot paineet kirjoittamisesta. Tuntui kuin olisin itse huohottanut omaan niskaani ja tehnyt pienistä asioista todella suuria ja ylitse pääsemättömiä. 


Olen tässä jo marraskuusta asti pyöritellyt mielessä josko alkaisin kirjoittaa taas. No nyt kirjoitan. Tulen tekemään tänne suuria muutoksia ennemmin tai myöhemmin. Lukulista keikataan ympäri ja no kaikki mikä siltä tuntuu. 
Tällä kertaa tosin en ajatellut ottaa mitään paineita kirjoittamisesta. Joskus voin kirjoittaa vain kerran kuukauteen, ehkä jopa kahteen. Jos joku tahtonee tavoittaa nopeammin, nakkaa sähköpostia vaikkapa.


No mitäpä meidän päätähdille kuuluu? Hyvää!
Maanantaina pyörähdettiin Skyn kanssa kontrolleissa ja sieltä tuli tänään vain positiivista palautetta. Multa on jonkin verran kyselty Skysta ja sen kanssa treenaamisesta epilepsian ohella niin ajattelin tuosta näpertää oman postauksen ettei tästä tule mitään megaisoa. 
Bay puolestaan jatkaa samaan malliin myös. Meidän rinsessa joka pitää talossa pomon roolia.

Jax puolestaan, huh huh ei terve. Tuossa maanantaina käytiin herran kanssa "1v rokotuksilla" ja siellä eläinlääkäri naureskeli, että miten onkaan noin iloinen ja energinen koira. Sanoinkin hälle, että usko tai älä, mutta herra on juossut tänään vapaana rinnalla, kun vedätin huskyja muutaman kilsan ja sen jälkeen mentiin vielä lähes pari tuntia pelloilla. Jax pääsi tarpomaan siellä uppohangessa mun testaillessa lumikenkiä.
Kovin katseli eläinlääkäri silmät pyöreinä naureskellen, että mitäs ihmettä.


Ja mitäpä meikäläinen? Hyvää. Tein parhaimman uudenvuodenlupauksen ikinä! Tänä vuonna, niin kliseiseltä kuin se kuulostaa, aioin elää vain ja ainoastaa itseäni varten. Aioin ottaa koirien kanssa ilon irti luonnosta ja nauttia etenkin retkeilystä. Haaveena on lähteä käymään lapissa ja pyörähtää mahdollisesti myös norjan puolella. 



Aloitin tai no jatkoin myös mun opintoja tuossa lokakuun loppupuolella ja olen saanut suoritettua jo viisi kurssia ja puolivälissä tai loppusuoralla on menossa neljä kurssia muistaakseni. Niin ja tosiaan yritän lukiosta napata todistuksen ja ylioppilastutkinnon. Haluaisin tulevaisuudessa vielä joku päivä opiskella korkeakoulussa, tosin linja, aihe, ammatti, kaikki on vielä auki.
Arki on hieman muutoin muuttunut, sillä mun työpiste siirtyi naapurikuntaan. Työ ja firma on samaa, mutta paikka on eri ja tämän vuoksi päivät ovatkin hieman pidempiä lisääntyneen työmatkan vuoksi.
Ajatuksena onkin ollut kuvata myday siitä millainen on meillä normaali arkipäivä.


Tästä en pidempää postausta tahdo nyt tehdä ettei mene liian sekavaksi. Jos teillä on kuitenkin kysyttävää, ideoita, toiveita esimerkiksi siitä mistä haluatte postauksia tai mun kertovan niin heitelkää niitä rohkeasti kommenttiboksiin!